Desktop arcade – Osa 1: Suunnittelu
80-luvun kasvattina olen saanut nauttia elämäni aikana lukuisista eri pelikoneista. Kokemuksia on karttunut TV-konsolin Pong-tennispeliistä Commodore 64:ään ja PC-puolella 386-aikakaudesta eteenpäin. Myös Playstation ja Nintendon konsolit NES:stä alkaen ovat tulleet tutuiksi. Pelattuja pelejä on kertynyt satoja ja niihin on käytetty tuhansia tunteja laatuaikaa.
Pelaamisen nostalgianälkää täyttämään on markkinoilla ollut jo pidempään eri valmistajien klassikkoversiota, joissa on kokoelma sen ajan tunnetuimpia pelejä. Niinikään saatavilla on monenlaisia (käsi)konsoleita, joihin omatoimiset virittelijät voivat asentaa mieleisensä pelikirjaston. Rakentelija haluaa kuitenkin tehdä laitteensa itse, jotta siitä saa täysin mieleisensä.
Projektin tavoitteeksi asetin mahdollisimman laajan laitteistotuen sekä pelihallitunnelmaa jäljittelevän kokonaisuuden. En halunnut laitteesta kuitenkaan massiivista lattialla seisovaa kaappia, vaan pienemmän pöydällä käytettävän mallin. Tarvittaessa laite pitäisi myös saada helposti pois näkyviltä. Suurta näyttöä laitteeseen ei siis saisi mahtumaan. Myöskään arcade-tyylisiä ohjaimia ei mahtuisi kuin yhdelle pelaajalle.
Vanhasta kannettavasta tietokoneesta irroitettu 15″ näyttöpaneeli toimisi tässä tarkoituksessa erinomaisesti. Se tarvitsisi vain ohjauselektroniikan, jotta siihen saisi yhdistettyä kuvalähteen. Tällaisia löytyy esimerkiksi eBay:sta parilla kympillä, hakemalla ”LCD Controller Board” ja paneelin tyypillä. Lisäksi laite olisi mahdollista myös yhdistää HDMI-kaapelin avulla ulkoiseen näyttöön.
Järjestelmän päävastuussa olisi luultavasti jokin pieni SBC-korttikone kuten Raspberry Pi. Kovin moderneja pelejä laite ei siis jaksaisi pyörittää, mutta se ei toisaalta olisi tavoitekaan. Tarvittaessa laite olisi helppo päivittää myöhemmin jos nälkä kasvaa syödessä.
Arcade-henkeä varten laite tarvitsisi ehdottomasti kunnollisen joystickin. Joystickin valinta tapahtuu yleensä amerikkalaistyylisen (Happ) pitkänomaisen ohjaimen tai japanilaistyylisen (Sanwa, Seimitsu) pallopäisen väliltä. Eroja on lisäksi mm. joystickin liikkeen pituudessa, liikkeen rekisteröivässä voimassa, keskiasennon palautustarkkuudessa, jne. Joystickin valintaan vaikuttaa henkilökohtaisten mieltymysten lisäksi pelit joita laitteella on tarkoitus pelata.
Joystickin rinnalle tarvitaan tietysti riittävä määrä nappeja. Napeissa on värien ja värivalovaihtoehtojen lisäksi paljon eroja. Muodoltaan napit ovat hieman kuperia, tasaisia tai koveria. Nappeja on tyypillisesti kahta eri kokoa: 24mm ja 30mm. Kiinnitys tapahtuu joko napsukynsillä (ohuet metallipaneelit) tai ruuvattavalla kehyksellä (paksummat puupaneelit). Nappeja on saatavilla mm. erilaisilla mikrokytkimillä tai lehtijousikytkimillä.
Joystick ja napit kytketään erilliseen encoder -korttiin ja kortti yhdistetään Raspberry Pi:n USB-porttiin. Itselleen sopivan nappien asettelun voi valita esimerkiksi slagcoin.com:n lukuisista vaihtoehdoista. Muiden pelaajien ohjaimet saadaan tarvittaessa liitettyä laitteeseen USB- tai Bluetooth yhteyden avulla.
Äänentoistoa varten laitteen yläosaan asennettaisiin pienet full range -kaiuttimet ja niille vahvistin. Yläreunaan on ajateltu myös valkoinen pleksilevy mahdollisella peliaiheisella printillä, jonka taakse tulisi RGB-lednauhaa pelitunnelmaa luomaan.
Raspberry Pi ja Led-valot tarvitsevat 5V jännitteen toimiakseen, näyttö ja vahvistin taas 12V. Laadukkaita kahden jännitteen virtalähteitä löytyy esimerkiksi Meanwell:n RD-sarjalaisista. Vaihtoehtoisesti myös erilliset muuntajat toteuttavat saman asian.
Inspiraatiota muotoilulle haettiin netin lukuisista vastaavista projekteista. Runkomateriaalina käytettäisiin helposti työstettävää 19mm MDF-levyä, joka maalataan mattamustaksi. Koko komeus pitää tietysti koristella värillisillä T-listanauhoilla. Laitteen taustalevy on irrotettavissa mahdollisia huoltotoimenpiteitä ajatellen. Mikäli innostusta riittää voi laitteen koristella haluamillaan vinyylitarroilla.
Projektin seuraavat vaiheet:
